top of page

On tieteellinen tosiasia, että sukupuolia on enemmän kuin kaksi

Writer's picture: Jenni JanakkaJenni Janakka

Kun meille on lapsesta lähtien opetettu, että on olemassa tyttöjä ja poikia, voi olla vaikea kohdata sitä, ettei tämä asia ole näin mustavalkoinen. Tulen seuraavaksi käsittelemään nimenomaan sitä, miten biologiassa sukupuolen moninaisuus ilmenee.

Tiedän, että tämä aihe voi olla monelle vaikea tai henkilökohtaisesti arka. Minä en puutu tässä kirjoituksessani kenenkään henkilökohtaiseen kokemukseen omasta sukupuolesta. Käyn läpi sitä, mitä tiede tietää biologisen sukupuolen moninaisuudesta. Nämä ovat asioita, jotka minä olen oppinut omien kouluvuosieni jälkeen.


On muitakin kromosomipareja kuin XY ja XX

Aloitetaan niistä kromosomeista. Meille on opetettu, että miehillä on XY- ja naisilla XX-kromosomiparit, mutta niitä on muitakin. Vuonna 1961 tutkija Avery Sandberg löysi miehen, jolla oli XYY-kromosomiyhdistelmä. Kyseessä oli ulkoisesti aivan tavallinen yhdysvaltalainen mies, joka eli tavallista arkea. Sandbergin löydöksen jälkeen 70-luvulla levisi ajatus, että ylimääräinen Y-kromosomin tekisi miehistä agressiivisempia. Koska Y-kromosomi on se miehinen kromosomi, niin tottakai siitä seuraa se, että ne miehet ovat miehisempiä eli väkivaltaisempia. Supermale-myytti syntyi nopeasti, ja tämä levisi myös osaksi populaarikulttuuria. Ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, että extra Y-kromosomi vaikuttaisi ihmisen käytökseen. Sen sijaan XYY-kromosomiset kasvavat yleensä hiukan odotettua pidemmiksi.

Nykyarvioiden mukaan Yhdysvalloissa noin yksi tuhannesta miehestä kantaa XYY-kromosomiyhdistelmää. Valtaosa näistä miehistä ei ole tietoisia omasta kromosomiyhdistelmästä.


Yleisin näistä harvinaisemmista kromosomiyhdistelmistä on tuon ensimmäisenä löydetyn sijaan XXY, ja se tunnetaan myös nimellä Klinefelter-syndrooma. Arvioidaan, että noin yksi 600 miehestä kantaa tätä kromosomiyhdistelmää. Monet Klinefelter-oireyhtymää kantavat miehet eivät välttämättä ole tietoisia tilastaan, sillä oireet voivat olla lieviä tai vaikeasti havaittavia.

XXX-kromosomiparin omaavat ovat puolestaan hoikkarakenteisia, tyypillisesti naisia, ja heillä on joskus lieviä oppimisvaikeuksia. Sitten on Turnerin oireyhtymä, joka on seurausta siitä, että henkilöllä on vain yksi X-kromosomi. Tämä johtaa naisellisiin piirteisiin, mutta henkilöt ovat yleensä lyhyempiä, eivät juuri käy läpi murrosikää ja he ovat steriilejä. Näiden lisäksi tiedetään olevan myös XXYY-, XXXY- ja XXXXY-kromosomiyhdistelmiä.

Arvioiden mukaan noin 1% väestöstä on eri kromosomit, kuin mitä heidän biologinen sukupuoli antaisi olettaa. Josta päästäänkin siihen, mitkä muut tekijät vaikuttavat biologiseen sukupuoleen.


Kromosomit eivät yksin määrää sukupuolta

Kun kromosomiparit ovat muodostuneet, ne aktivoivat hormonituotannon, joka ohjaa sukupuoliominaisuuksien kehitystä. Esimerkiksi XY-kromosomiparin sisältämä SRY-geeni käynnistää SRY-proteiinin tuotannon, mikä puolestaan ohjaa sukurauhasten erilaistumista. Tämä prosessi kuvaa yleisesti ymmärrettyä miestyypillisen kehon kehityksen alkua.

Y-kromosomissa oleva SRY-geeni voi puuttua tai olla toimimaton, tai se voi siirtyä X-kromosomiin. Tämä voi johtaa epätyypilliseen sukupuolen kehitykseen. Kehon tuottamat sukupuolihormonit vaikuttavat suuresti sukupuolen ilmenemiseen. Testosteroni on tyypillinen mieshormoni, estrogeeni naishormoni, silti meillä kaikilla on sekä testosteroonia että estrogeeniä. Solujen herkkyys sukupuolihormoneille vaihtelee yksilöiden välillä. Tämä solujen herkkyys vaikuttaa siihen, miten hyvin solut "kuuntelevat" näitä sukupuolihormoneiden viestejä. Tämä yksilöllinen vaihtelu voi osaltaan selittää sukupuolen ilmenemisen monimuotoisuutta, vaikka hormonitasot olisivat samankaltaiset.

Vuonna 2018 Hudson Institute of Medical Research -tutkimuslaitoksen tutkijat löysivät transnaisten DNA:sta 12 geenivarianttia, jotka liittyvät sukupuolihormonien käsittelyyn. Nämä variaatiot voivat vaikuttaa aivojen kehitykseen vähemmän maskuliinisiksi, mikä saattaa selittää osaltaan sukupuolidysforian syntyä.


Raskauden aikana äidin hormonitasot voivat vaikuttaa sikiön kehitykseen, esim. jos äidillä on korkea testosteronitaso (kuten PCO-oireyhtymässä), "tyttö"sikiö voi saada enemmän maskuliinisia piirteitä. Joskus äidin keho voi puolestaan tuottaa vasta-aineita "poika"sikiön mieshormoneille, mikä voi vaikuttaa myöhempien "poika"sikiöiden kehitykseen.

Nämä kaikki yllä mainitut tekijät yhdessä muodostavat jokaisen ihmisen yksilöllisen sukupuolen kehityksen polun.

Mikäli kromosomiparit, geenit ja proteiinit kiinnostavat, suosittelen lämpimästi evoluutiobiologi Tuomas Aivelon puheenvuoroa aiheesta Helsingin Tiedekulmassa. Puheenvuorossa Aivelo kyseenalaistaa biologian opettajien yleisen tavan jaotella sukupuolisuus kahteen erilliseen lokeroon; biologiseen ja psykologiseen. Aivelo ei näe, että tällaisella lokeroinnilla on varsinaisesti mitään selkeää tieteellistä pohjaa, se lähinnä auttaa rajaamaan käsiteltävää asiaa.


Näkyykö sukupuoli aivoissa?

Sukupuoli näkyy aivoissa, mutta ei yksiselitteisesti tai mustavalkoisesti kuin mitä yleisesti luullaan. Tutkimukset osoittavat, että aivojen sukupuolittuneisuus on jatkumo eikä selkeä kaksijakoinen järjestelmä. Miesten aivot ovat keskimäärin suuremmat kuin naisten aivot ja aivokuoren neokorteksi on miehillä keskimäärin suurempi kuin naisilla.

Belgiassa Liègen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan transnaisten kisspeptiini-ilmentymä muistutti naisten ilmentymää. Tämä löydös tarjoaa biologista pohjaa transsukupuolisuuden ymmärtämiselle ja viittaa siihen, että sukupuoli-identiteetillä voi olla myös selkeä neurobiologinen perusta.


Entäs ne sukuelimet sitten?

Kaikilla XX-kromosomiston omaavilla ihmisillä ei ole kohtua. Joillakin XX-henkilöillä on naistyypilliset ulkoiset sukuelimet, mutta heidän vatsaontelostaan löytyy gonadit eli kivesjuosteet. Vastaavasti joillakin XY-kromosomiston omaavilla ihmisillä ei ole lainkaan kiveksiä, tai heillä voi olla toimivat kivekset ja siittiötuotanto, mutta ulkoiset sukuelimet ovat muuten naistyypilliset.

On arvioitu että ihmisistä noin 2% syntyy siten, ettei heillä ole selkeästi tytön tai pojan sukuelimiä. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on arviolta 111 680 ihmistä, jotka ovat intersukupuolisia. Jos he muodostaisivat kaupungin, niin se olisi Suomen 10. suurin kaupunki heti Lahden jälkeen, tiputtaen Porin sijalle 11.

Kehollinen vaihtelu voi ilmetä sukukromosomeissa, sukuelimissä, hormonitoiminnassa tai muissa sukupuolittuneissa kehon piirteissä siten, etteivät ne vastaa yksiselitteisesti nais- tai miestyypillisiä ominaisuuksia. Osa intersukupuolisuuden muodoista on havaittavissa jo syntymähetkellä, kun taas toiset tulevat esiin vasta myöhemmin, esimerkiksi murrosiän aikana.


Tämän kaiken oppimani jälkeen totean, että ihmisen biologinen sukupuoli on moninainen, ja se on tieteellinen tosiasia. Kaikki tämä on mielestäni todella kiehtovaa, ja auttaa meitä osaltaan ymmärtämään elämää tällä maapallolla juuri niin rikkaana ja moninaisena kuin se esiintyy.



Katso lisää:

Helsingin yliopisto: Tyttö, poika vai joku muu?




178 views0 comments

Comments


bottom of page